Lasse Hietanen

Hän pellon pientareella katselee, kuinka vilja jo vaalenee.

Käsi ahkera kylvi siemenen, sadon toivoi, Hän rukoillen. Sanans' antoi suuntahan oikeaan, kasvun Siunatuimman tuottamaan. Siksi prfeetat silloin jo aikoinaan, Hän täytti Hengellään. Jo on "syksykesä" saapunut. Linnut lentäneet kauas pois. Mikä niittomiestä viel' pidättää, eikö satoa korjata vois? Hän Isänsä kanssa, kun puhelee. Isä katseelle kohteen Luo: Oi katso Rakas Poikani, ei "kaulat" nuo kääntyneet ois. Korsi kaksinkerroin, tähkä alespäin, kun nöyränä alenee, niin ota "sirppisi" esille, ja niittotyöni tee. Vain kypsä vilja me aittoihin, tuonne taivaaseen korjataan. Ei kevyttä ruumenta korjata, se maahan maatunee. Siemen, Sana, sydän nöyrä tuo, ne meidätkin taivaaseen vie. Ne minulle Rakkaat ihmiset, kuni valmis, vilja tuo. On elämä täällä jo ajassa, kuni laiho lainehtiva. Ja kerran tapaamme taivaassa, siellä rauhan majassa. Tämän kaiken Jeesus aikaan sai, sai Siemenen kasvamaan, sai korren "kaulaltaan" taipumaan, ja valmiiksi valmistumaan. Hän itse sydämen valloittaa. Ei tyhjää tilaa jää. On tämä tila armoinen, jo taivas häämöittää.  Lämpimästi Siunaten Lasse Hietanen.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija