Lasse Hietanen

Hei. Synnyin Kristittyyn maahan, Suomeen.

Lapsuus oli ihana ja turvallinen. Todellinen; Enemmän, kuin lintukoto, Ihmiskoto. Saman "kurkihirren" alla meitä asui useita henkilöitä; Mummo, Tätini, (välillä kaksi) ja oma Perhe. Sota-aika, oli mitä oli;  välillä, yhdessä kellariin, pommituksia pakoon,- sisällä, voimapaperirullat ikkunoissa alas, valonesteeksi ulospäin, pommikoniden ajajille,- rukousta Jeesus, Sinun puoleesi. Kiva, kun meistä tuli, varhaistutut: Olet rukoukset kuullut ja ihanasti niihin vastannut. Kiitos. Kotimme siaitsi,- linjalla,- Neuvostoliitto,- Suomen ammustehdas,- linjalla, taustalla. Tämä aika, ei vielä ollut,- vaikka ei sitä silloin, ehkä oikein tajunnutkaan, mitään, lintukoto aikaa. Se, parempi aika alkoi, mitä muistaa, kun, rakkaan Neuvostoliiton kanssa tuli rauha, vaikkakin sitä lapsena katseli vielä taivaalle, kun siellä lentokone surrasi, ettei vaan ole pommikone. Oli tottunut, niitä pelkäämään. Silloinhan, ennen pommikonetta, asetehtaan sireeni, hälyytysääni antoi aina varoitusäänen ja taas, vaaran mentyä ohitse, nousevan,- laskevan, vaara ohi,-  äänen. Lintukodon, Jeesuksen mukanaolon aikaa, se oli, kuitenkin tuokin aika. Vaan vanhempana huomaa; Aivankuin, majakoita merellä, on monia. Pienet, todella kauniisti kuvitetut, värikkäät, vähän vihkomaiset, lasten hengellisiä virsiä ja lauluja, kuten; Kun on turva Jumalassa, turvassa, on paremmassa, kuin on ... , y.n.m. Joita lauluja meni, peräkamariin laulamaan, kun oli tullut murheellinen mieli, jostakin asiasta. Jeesus auttoi ja lohdutti Hengellänsä. Rakastava tätini, auttoi oppimaan, soittamaan urkuharmoonia. Merkkasi kirjaimin nuotit kirjaan ja koskettimille. Voi! Kuinka oli ihana oppia vähän soittamaan ja rakas laulu, soittaa ja laulaakin oli; Kotini: 1.Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan, joss' on olo onnekas, elo tyyni suojakas.2.Sepä koti kulta on, koti armas verraton. Eipä paikkaa olekan, kodin vertaa ollenkaan. 3.Siell' on isä rakkahin, siellä äiti armahin, siellä siskot, veikkoset riemurinnat iloiset. 4. Suojaa Herra kotini, anna sille armosi, anna olla enkelein, vartijana kodillein! Kun ma kerran suureks' saan, joudun maailman pauhinaan, silloin aina etsin sun, rauhan majan kaivatun. *Laulun, sanoittanut Konstantin Raitio. Kiitos Jeesus. Tuli kouluaika. Sinnekin, Sinä Rakas Isäni olit jo ennakkoon tehnyt "vierailun", antanut ja asettanut; Sydämesimielisen opettajan, Sinuun, Jeesus uskovan, ihanan. Opettajat elivät käytännössä, esimerkillisesti, Jeesus, Sinuntarkoittamaasi elämää, että Sinä olit todellisesti heidän sydämissänsä. *Lintukotoon halajan, se Herra meille suo. Vaan perkeleen, jos pyytävät, ne kaikki mahan lyö. Jo elon ehtoo saapunut, on meidän maillemme. Kuule Herra rukouksemme, kun Sulle huudamme. Lintukodost' lähteä sain; Oi anna takaisin, vai mikä onkaan tahtos Sun, mua siihen taivuta. Aamen.   Lämpimästi Sinua Siunaten, Lasse Hietanen.     

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän KeijoKinnunen kuva
Keijo Kinnunen

Jospa uskova 'sinuttelee' Luojaansa kun sanoo:

"Tapahtukoon Sinun tahtosi."

Siis oman psyykensä Luojaa rukoillen.

Aina kun sinutellaan ollaan todella lähellä ja tässä rukouksen tapauksessa Jumalaa...

Muisto Keijo Kullervo

PS. Olisiko kysymyksessä 'tautologiaa' kun valtavasti ihmiset rukoilevat - suuntana Jumala?